Meken megessä

Nizzassa havahduin, että itää kohti onkin edettävä vauhdilla. Kotona pohjoisessa karttaa tutkiessa ja kalenteria selaillessa, matkan suhde käytettävään aikaa tuntui napsuvan kohdilleen. Todellisuus on kuitenkin hiukan toista. Kyllä täällä on saanut mennä. Tosin ei haittaa, loppumatka onkin sitten enempi loikoilua.

Myöhäinen aamiainen ja rantakadulle vielä lueskelemaan. Ensimmäinen sopiva juna Genovaan lähtee vasta kello 14 jälkeen. Oli siis ryhdyttävä väkivaltaisiin toimenpiteisiin, ajantappoon. Lounas kävi tähän tarkoitukseen mainiosti ja ehdin sipulikeitonkin maistaa vielä viimeisillä metreillä Ranskassa.

Asemalle kävellessä sattui edessä tapaus, joka sai hyvälle tuulelle. Iäkkäämpi 75+ pariskunta käveli hiljakseen edessäni. Pysähtyivät ja ottivat sellaisen kielimoukun, että morjens. Olisi kärpäspaperien lailla toisiinsa liimautuneilla teineilläkin ollut oppimista. Tällä parilla oli kaikki, heillä oli toisensa.

Genovaa pidin Suomessa tehdyissä suunnitelmissa kiehtovana. Täällä ajattelin viettää useammankin yön. Niin se lapsen mieli muuttuu ja vanhan äijänkin. Lueskelin täällä lähempänä kohteesta tarkemmin. Kaupungin parhaat nähtävyydet olisivat satama ja vanhakaupunki. Näitä comboja on ollut jo muutama. Vierailu jäikin tosi lyhyeksi. Juna saapui asemalle noin kello 17 torstaina ja perjantaina aamulla istuin taas junassa jo ennen kymmentä.

Illalla kävin pikaisesti tutustumassa vanhaan kaupunkiin. Löysin ykköskohteen katedraali xxx. Satama oli hiljennyt ja kääriytynyt pimeään, joten siitä mitään irti saanut. Aloitin kotouttamiseni Italiaan pistaasijäätelöllä. Genovan kebab kestää vertailun aiempiin lajitovereihinsa ja vei nälän mennessään. Sopeuttaminen jatkui hotellin aulabaarissa nautitulla lasillisella Camparia. Sen sai huokeaan 2€. hintaan. Olisi varmaan kaatanut pitkän lasin täyteen, ellen olisi toppuutellut.

Tästä ei jäänyt paljoa lapsille kertomista. Hotelli New Alexander oli hyvä, joskin hiukan epämääräisellä alueella lähellä rautatieasema Piazza Principeä. Lähistöllä oli vaatekauppoja, joiden varastotäydennykset hoidettiin hämärissä. Olisi varmaan sormet palaneet keskipäivän kuumuudessa. Tavaroita ei turhaan aseteltu nätisti hyllyihin vaan olivat pusseissaan kasoissa lattialla. Varmaan sieltä löytyi rightsize ja specia price jokaiselle misterille. Ehkä joskus ajan kanssa tulen tänne vielä takaisin tai sitten en.

Tornin olin päättänyt nähdä. Se oli koko reissuin ainoita pakollisia nähtävyyksiä. Täsmäiskulla hoitui helposti. Juna aamulla Pisaan. Pieni poikkeama bussilla tornille ja jo iltapäivällä matka jatkui kohti Firenzeä. Ehdin sentään lounastaa Pisan aseman kupeessa. Pasta alla Carbonara ei ollut oikein mistään kotoisin. Hiukan eineshommalta vaikutti.

Junassa oli suomalainen pariskunta, joka oli Välimerenristeilyllään poikennut myös tornia ihastelemaan. Oli meitä siellä jokunen muukin. Tornia pidettiin pystyssä, tikkujen kanssa sohittiin ja kuljettiin päät kenossa, kuin Kirvesniemen Harri. Torni oli suurempi kuin olin kuvitellut ja komiasti kallellaan. En nyt tiedä onko sinne itään päin. 

Rankalaisilla junanlähettäjillä oli punaraitaiset koppa- tai lippalakit. Pilleihin vislasivat äänekkäästi ja oli sellaista vanhanajan meininkiä. Nizzan aseman äänessä, joka kertoo: "nyt kaikki tarkkana kuulutusta tulossa", oli jotain tuttua. Sitten keksin, ihan kuin ensimmäiset sävelet Pulmusten tunnusmusiikista. Heti valahdin hieman penkillä ja käsi työnti pari senttiä housunkauluksesta sisään. Al Bundy on mun sielunsisko!

Tänään ei tapahtunut mitään niin eksoottista ja jännittävää kuin pyykinpesu. Majoituin Firenzeen ja luuhaan täällä kolme yötä. Ensimmäisen yön Hotels.com palkintoyönä Buotique hotellissa ja sitten pari seuraavaa hiukan edukkaammassa tässä lähistöllä. Pitää alkaa suunnittelemaan päiviksi ohjelmaa. Huomenna on kuitenkin 13:30 Liverpool - ManU, jotta sen ympärille sitten vaikka kulttuuria. Kattavampaa raporttia Firenzestä maanantaina, jos tapahtuu jotain jännää ja jaksan naputella.