Meken megessä

Istun huoneessani Clarion Aviapoliksessa. Olen majoittunut tässä samassa tai ainakin samanlaisessa nurkkahuoneessa toistasataa kertaa. Asuin tässä pari vuotta aina alkuviikot, työpaikka sijaitsi viereisessä rakennuksessa. Paikka herättää muistoja ja tunteita. Toisaalta kaipaan noita vuosia hektisessä IT-maailmassa. Kaipaan niitä ihmisiä, tiimiä ja asiakkaita. Kaipaan sitä yhdessä tekemisen meininkiä ja uuden luomista. Toisaalta en kaipaa yhtään sitä painetta, enkä epätoivoa. Olen tyytyväinen siihen mitä arkeen kuuluu tänään. Päivät täyttyvät tilitoimistotouhuista, runokursseista, koiranhoidosta ja raapustelusta.

Hotelli tarjoaa edelleen samat tyylikkään epämukavat tuolit.

Huomenna en nouse naapuritalon ylimpään kerrokseen palaveeraamaan, vaan laskeudun juna-asemalle ja hujautan lentokentälle. Nousen koneeseen ja liidän kolmen tunnin päähän, Pohdin itsekseni miksi lähden ja tässä lopputulema.

1. Koska taas voi ja vieläpä ilman turhaa kikkailua. Tauti on sairastettu ja onneksi hyvin lievänä. Kolme piikkiä luo suojaa ja turvallisuudentunnetta. Kohdemaa on poistanut kaikki rajoitukset ja uskoisin, että isämaakin ottaa poikansa vastaan, ainakin pitkin hampain.
2. Passi on voimassa. Olisi väärin jättää mahdollisuus käyttämättä, kun katsoo aamuisin Kangasalan virastotalon edessä kiemurtelevaa jonoa. Tulee mieleen se huono opetus, jota lapsuudessa käytettiin. Pitää syödä lautanen tyhjäksi, koska Afrikassa lapsilla ei ole ruokaa. Söin, vaikka se ei Biafran lapsilta nälkää vienytkään. Menen nyt ulkomaille, vaikka se ei aamukuudesta seisonutta passinjonottajaa lohdutakaan.
3. Reilut puolivuotta on vierähtänyt pienen gorgiprinsessan hoitajana ja se homma  on vienyt kaiken tarmon kirjoittamiselta. Ideoita on kasaantunut päähän vaivoiksi asti, mutta paperille en ole niitä onnistunut saattamaan. Pallosuisen kaverin koiranpentukatse on vienyt aina voiton näppiksen hakkaamisesta. Tämä tuleva matka on ennen kaikkea kirjoitusreissu. Alkupäivinä pitäisi saada ainakin yhteen biisiin värssyt. Yksi novelli huutelee tuskissaan ja lyriikkaan olisi emmeitä lavoittain.
4. Ollaan jo toukokuussa ja Huhmarissa on piha vielä lumen peitossa. Se on pohjoisen puolen asukkien kohtalo, mutta matkaamalla muutaman tuhat kilometriä etelään, kevättä voi hiukan jouduttaa.
5. Deodoranttivarasto riutuu henkitoreissaan. Viimeisen stickin muoviset reunat raapivat kainalot verille. Niitähän ei mydä muualla kuin ruotsinlaivoilla ja lentokentillä. Risteily ei nyt kiinnostanut

Itselleni nämä syyt riittävät lähtölupakirjaan. Katselen maisemavessastani tuttua liikenneympyrää. Autoja siihen ajaa verkaan. Hitaasti ajattelin minäkin aikani käyttää. Aamulenkin ja suihkun jälkeen meinasin napata toiveikkaana koneen laukkuun ja istahtaa aamupalalle kirjoittelemaan. Syntyy tahi ei, en ota paineita, mutta annan itselleni mahdollisuuden. Pari retkipäivää väliin, ettei mene liian arkiseksi puurtamiseksi.

Kotiin palatessa odottaakin esikoiskirjani julkkarit, hyvä niihinkin on voimia kerätä. Pötkyläprinsessaa on kyllä nyt jo ikävä.

Jos olette varanneer sellaisen combon, jossa saavutte kentälle (Helsinki) junalla, lennätte Norwegianilla ja menette passintarkastuksen läpi, varatkaa reilusti aikaa. Norskin lähtötohinat on terminaalissa 1. Asemalta nousu terminaaliin on melko kaukana ykkösterminaalista. Eikä matka turvatarkastuksesta vaikkapa portille 46 taitu ihan hetkessä.