Split osa 2: Kaupungin kosto

Sylkäisempä vielä toisenkin tekstin tästä kauniista ja ihanasta kaupungista. Pitää nyt hyvitellä, kun ensimmäisessä osassa menin sen nimeä parjaamaan. Kosto oli armoton, mutta ansaittu. Vesisadetta antoi heti julkaisupäivän huomisen. Jostain kivikatujen raoista istutti vielä kaikki kanavat tukkivan räkätaudinkin. Ei kulje ilma, eikä ajatus.
Pari päivää meni makoillessa ja tuijotellessa huoneen nurkassa, spottivalossa paistattelevaa partaäijää. Turha siltäkään on armoa tai sääliä anella. Ei oo toimivaa yhteyttä sinne suuntaan, ei olla kavereita edes Facebookissa. Välillä pitää katsella ristipistotöitä, niistä tulee ihan mummula mieleen ja ajatukset pois katumuksen kaikki nielevästä alhosta.
Ihan viime päivät ovat sujuneet hieman paremmin. Suunnitellut retket jäi tekemättä, aamulenkit ontumatta ja näppiskin on tuntunut kumman tahmealta. Kirjaan muutaman arjen sattumuksen kuitenkin.

Aina kun saa hyvää palvelua, kannattaa sitä rummuttaa. Seuraavassa hiukan pitkä reittiohje, mutta sillä pääsee kolmeen lempipaikkaani Splitissä, jotka sijaitsevat Bavicen kaupunginosassa.

Mene seisomaan vanhankaupungin kaakonkulmalle ja lompsase siitä muutama sata metriä itään ylämäkeen. Liikennevalot kuljet ensin suoraan yli ja heti toiset oikealle. Nyt seisot Ulica Sv. Petra Starog kadun alku- tai loppupäässä, ihan kuinka vain haluat. Seuraat tätä katua, mutta heti kohta otat tiukan oikean, Pizza & Steak Bar Bakran jäleen. Jos kulman takana näet heidän ruosteiseksi teipatut jakoauton, olet oikeassa suunnassa. Jos autoa ei näy, joku on varmaan tilannu pizzaa, jatka vaan etiäpäin. Kapea kujanen luikertelee yläviistoon vasemmalle ja ohittaa Aktuell caffe barin oikealta. Voit myös huilata siinä hetken, saat erittäin ystävällistä palvelua. Mäki jatkuu ja sujahtaa leikkipuiston ja ulkokuntosalin välistä kohti portaita. Leikkipuistossa saattaa sille ominaisen toiminnan lisäksi joku maata penkillä ja karkoittaa demoneitaan karjumalla. Salilla näet melkein aina paidattomia ja urheilullisia nuorukaisia tai puisto-osaston iskuryhmän ruokkiksella. Mikäli näistä maltoit kulkea ohi, oletkin jo Monty Python caffe barin nurkalla.'

Parturi, jota tässä kehasen onkin seuraava ovi Montyn kahvilasta. Omaa aikaani hetken odottelin istumalla kadulle nostetulla pienellä tuolilla. Ajallaan olivat, itse tulin varuiksi paikalle hyvissä ajoin. Koko palvelu pesusta leikkaukseen sujui vallan mainion tunnelman vallitessa. Vesi lorisi, sakset naksuivat ja iloinen nauru kiersi huoneessa. Puhuivat kaikki englantia, joten toiveet oli helppo saada perille. Lopputulos oli niin hyvä kuin tähän päähän saa. Hyvään fiilikseen ehkä vaikuttu sekin, että kilvan kehuivat hiuksiani. Vahva suositus tälle tiimille siis. Thanks girls!!

Siistityin hiuksin on hyvä jatkaa eteenpäin, kohti ravintolaa, jota ensimmäisessä tarinassa jo mainostinkin. Nyt oli aika palata lunastamaan lupaus ja käydä maistamaan sitä vain perjantaina tehtävää turskaa. En oikein tiennyt mitä odottaa, koska valmistustapa jäi hämäräksi, vaikka se seikkaperäisesti selvitettiinkin. Silakkalaatikkoahan sieltä tuli, vaikkakin turskasta tehtynä. Hieman oli kermaisempi kuin kotomaan munamaitoversio, mutta maukasta joka tapauksessa. Olinkin juuri ennen lähtöä harkinnut silakkalooran tekemistä vuosikymmenten jälkeen. Ehkä muutaman viikon kuluttua sitten lykkään omatekemän virityksen uuniin.

Täysin vatsoin voikin käydä vielä palan matkaa eteenpäin. Väkisinkin tupsahdat uimarannalle. Mukava pieni ranta, joka on tutkimusteni mukaan myös lähin. Tänne kävelee vanhan kaupungin nurkalta noin 10-15 minuuttia. Ranta on matala ja vesi tuntui kahlatessa jo mukavan lämpimältä. Paikalliset ainakin tarkenivat hyvin pelailla erilaisia pallopelejä rantavedessä. Kovasti teki mieli uimaan, mutta en tautiani viitsinyt erikseen ärsyttää. Rannan jatkeella on mukavia ravintoloita ja baareja. Syömäni hampurilainen ja kaveriksi nautittu käsityöläisolut ainakin maistuivat.

Lähimpään baariin on kämpiltäni matkaa noin 200 metriä. Asiakaskunta on selkeästi tästä lähikortteleista. Paljon on nuorisoa, mutta istuu siellä ukkoa isommallakin elämänkokemuksella.

Takaseinällä on iso näyttö, josta näkyy kaikki mahdolliset jalkapallopelit. Siitä annetaan kunniamaininta. Pienessä baarinurkkauksessa on vielä toinen televisio, joka näyttää vaihtoehtoista matsia. Savu pienessä kopissa on kyllä välillä läpitunkematon.

Hintataso on selkeästi edullisempi kuin kadun toisella puolella historiallisessa keskustassa. Pieni miinus tulee siitä, ettei nimestään huolimatta näyttänyt formuloita sunnuntaina. Onneksi asunnossa on erittäin toimiva wifi.

Nälän siirtämiseen Split tarjoaa mukavasti vaihtoehtoja. Cevapi tai cevapici on lähes kansallisruoka täällä Kroatiassa. Itse maistoin vain kerran ja silloinkin sellaisen vähän mausteisemman varrasversion. Maistuvaa oli, ei vaan tullut toista kertaa otettua.

Lähikepappilani oli hiukan hämärä loukko. Kävelytie sukelsi tunneliin ja sinne oli kebabkioski ahdettu. Oikein maittavaa evästä tarjosivat ja rullakepua näytti menevän yhtenä köytenä. Paikalliset ainakin olivat tämän ottaneet omakseen.

Pari kertaa kävin hiukan paremmin puraisemassa. Chops Grill old cityn luoteiskolkassa tarjosi laadukkaan sisäfilepihvin viihtyisässä ympäristössä. Viherpippurikastikkeen olisin ehkä itse tehnyt paremmin. Palvelu oli kuitenkin oiken ystävällistä ja luontevaa. Restoran Posejdon vanhan kaupungin ytimessä myi ensisijaisesti kalaherkkuja. Maistoin proseccosoosissa haudutettua meribassia, joka oli oikein maukasta. Pöytä vähän kallellaan kapealla kujalla ja tunnelma mitä mainioin. Charmantisti harmaantunut herrasmies palvelee viiksissään ja flanellipaidassaan ammattitaidolla.

Burgeria uimarannalla, pizzaa leipomosta matkaan tai pizzeriassa, kaikki toimivia settejä. Leipomoita on joka nurkalla, jos haluaa aamiaiselle hakea hieman arjen luksusta eli tuoretta bagelsia, ei tarvitse kauaksi lähteä. Ei täällä nälkää tarvitse nähdä.

Montaa makuparia hehkutetaan maailmalla. On sweet&souria, Camparia tonicilla sun muuta. Yksi on kuitenkin ylitse muiden, kaljaa ja makkaraa ei mikään voita. Bilekujalta löytyi pyhälle asialle vihkiytynyt baari. Ei pettänyt.

Kesä tulla rysähti kertaheitolla matkan parin viimeisen päivän aikana. Aurinko räimii minkä kerkiää ja piti oikein voidetta sipaista hipiän turvaksi. Rantakatu Rivalle ilmeistyi risteilyitä kauppaavia kojuja, uimaranta notkuu ihmisiä pullollaan ja toppatakit vaihtuivat kesämekkoihin. Olipa muutenkin mukava nähdä ihmisten hymyilevän koko kasvoillaan. Rajoituksia on täällä ilmeisesti purettu Suomen tahtin.

Riva on baarikatu, kuten arvata saattaa. Sitä tallasin useamman kerran ja nautin virvokkeita. Välillä otettiin lämmikkeeksi ja toisinaan taas janoon. Mukava siinä oli maailman menoa ihmetellä ja merelle tuijotella. Kaksi viimeistä päivää vietin Bacvice beachilla lueskellen ja säteitä tallettaen. Guido Brunetin kanssa pohdittiin kuka murhasi kapellimestarin Venetsiassa. Kirjat kyllä kuljettavat mukavasti muisteloihin aiemmista reissusta.

Kirjoittamistahti hyytyi taudin myötä. Haikuhaasteesta otin selkävoiton ja nämä kaksi matkatarinaakin sain puristettua. Novellia on kaksi liuskaa tehtynä, joska tänään vielä yhden rypistäisi.

Häätöuhkakin väistyi viikonlopun aikana. Goga laittoi viestiä, ettei tarvitse muuttaa. Hoidettiin maksupuoli kuntoon sunnuntaina, samalla sain hiukan pyykinpesuainetta ja pikakoulutuksen Whirlpooliin. Nyt on kotimatkalle puhtaat vaatteet. Avainjemmakin sovittiin, joten check out sujuu huomenna keskiviikkona mukavan omatoimisesti. Kymmenen jälkeen lähtee shuttle bus linttikseltä kohti lentokenttää.

Suomessa pääseekin sitten heti kiiruuseen kiinni. Torstaina pajaillaan tamperelaisen päiväkodin henkilökunnan kanssa haikuja ja perjantaina biletetään mun esikoiskirjan julkkareita.

Vaikka kesä vasta viime hetkellä tulikin, on se kiva lähteä kotiinkin. Katsomaan onko pötkylät kasvaneet.