Meken megessä

Hyvissä ajoin ennen määräaikaa suuntasin kaupan kautta bussipysäkille. Taktisesti oikein oli ukko Galaxinsa kanssa kyselemässä rajalle menijöitä juuri ennen bussintuloa. Hinta oli vain 20 senttiä bussia kalliimpi ja matkaan päästiin melkein välittömästi. Näin ollen oli helppo tarttua tilaisuuteen ja pääsi oikein voortin kyytiin. Muu seurakunta olikin paikallista, enkä heidän posmotukseen kyennyt yhtymään. Matka joutui kuitenkin joutuisasti pitkälti rantaviivaa myötäillen. Muut pudoteltiin matkan varrella pois ja ainoana jatkoin rajalle asti. A-portilla passintarkastus sujui rivakasti ja ajattelin, että tämähän sujuu. B-portille oli noin 500m kävelymatka ja sielläkin kaikki meni rasvattuna. Mutta sitten piti hiukan tuumailla. Edessä oli autio tie ja kyytiäkään ei ollut tarjolla. Ei auttanut pään raapimiset vaan patikoimaan oli lähdettävä. Onneksi oli vielä yksi pullo vettä jäljellä. Täydessä varustuksessa ja 30 asteen lämmössä kahden kilometrin mittainen jalkapaavo käy ihan työstä vanhalle miehelle. Parin kurvan takaa alkoikin onneksi jo näkymään rakennuksien rypäs.

Pääosin sai mennä alamäkeen, joten tästäkin selvittiin. Kylä osoittautui turistien rantapaikaksi ja poikkesin ensimmäiselle terassille. Nuoren tytön tulkatessa pyörsin itselleni antamani lupauksen. Ei tullut viljatonta päivää tästäkään, mutta koin Skopskoni ansainneeni. Neuvoivat siirtymään vielä eteenpäin, josta taksin saanti olisi helpompaa. Sieltä se löytyi uuden tauon sekä pienen odottelun jälkeen kadun varresta ja pääsin jatkamaan matkaa Pogdarecin kaupunkiin.

Alkuperäisiin, isolla tussilla piirrettyihin suunnitelmiin ei Pogdarec kuulunut. Pristinassa sain hotelilta vinkin, että kannattaa käydä katsastamassa. Onneksi on päiviä vielä jäljellä ja suunnitelmassa väljyyttä. Tämä on oikein mukava rantakaupunki pitkällä hiekkarannalla ja yhtä pitkällä rantakadulla. Ohrid on ehkä hiukan puhtaampi ja jotenkin modernimpi, mutta itse viihdyn täälläkin.

Heti huoneen saatuani, siirryin lounaan kautta rannalle lueskelemaan. Max Seeckin Uskollinen lukija vaikuttaa alun perusteella mukavalta matkalukemiselta. Olen pari hänen kirjaansa lukenut aiemmin ja tykännyt kovasti. Kolmisen tuntia taisi uintireissulla vierähtää.

Illalla vielä tiedustelin aamua varten linja-autoaseman sijainnin ja kartoitin keskustaa muutenkin. Ilta päättyi hengailuun rantakadulla, jossa yömyssyksi napostelin reissun ensimmäisen GT:n. No, ihan yömyssyä siitä ei tullut, koska poikkesin vielä hotellin yläkerroksen baarissa uteliaisuuttani katsomassa ja sipaisemassa pikkupullon Heinekeniä. Illalla ei osannut maisemista sanoa mitään, mutta aamupalalla totesin ne kahdelta seinältä avautuviksi upeiksi järvinäkymiksi.

Lounaaksi puraisin paikallisen tarinan mukaan hyvinkin harvinaista herkkua. Jos haluat pizzaa, mene pizzeriaan, jos haluat maaleja mene maalille ja jos haluat hyvää kalaa mene kalaravintolaan. Paikallinen erikoisuus on koran. Hyvin nieriän tyyppinen eväkäs väriltään ja maultaankin. Tätä ei kuulemma saa mistään muualta kuin Ohrid järvestä. Aiemmin korania ei ollut lupa syödä kuin albanialaisilla ja Englannin kuningattarella. On grillattuna erittäin herkullista.

Illalla jatkui pitakebab-kaupunkiottelu. Ranking on tällä hetkellä:

1. Pristina
2. Ohrid
3. Pogdarec
   Skopje ei osallistunut

British Hotel toimi mainiosti levähdyspaikkana. Matkaa rannalle vain kivenheitto ja huone siisti. Aamiaiselle oli varmaankin nimen vuoksi jouduttu peruskattauksen oheen lisäämään paria laatua nakkia ja munaa  paistettuna. Muuten oli perussetti paikallisine juustoineen, tomaatteineen ja kurkkuineen. Kahvista joutui maksamaan erikseen, ei paljoa mutta kuitenkin. Maksoin mukisematta, koska ilman sitä ei oikein pääse liikkeelle. Ennen yhdeksää jo suuntasin linja-autoasemalle kulkupeliä etsimään.

Kirjoitushommia ei juuri ehtinyt miettimään ja taitaa mennä seuraava paikka samalla sykkeellä. Sen jälkeen olisi tarkoitus rauhoittua ja keskittyä kirjallisiin harrastuksiin. Tämäkin matkatarina jää hiukan pintapuoliseksi, mutta koitetaan seuraavassa taas skarpata.

Hiukan jäi tämä kaupunki Skopjen tavoin hätäiselle tutustumiselle. Voisin tulla uudestaan, mutta aika moni paikka on jonossa ennen Pogdarecia.