Meken megessä

Melkein kaksi vuotta maltoin olla aloillani. Nyt monen sorafirman pihojen kalliomurskeissa linttaantuneet Eccot vaativat alleen tuulisia rantakatuja, elämää sykkiviä  kujia ja  vehreiden puistojen pehmeitä polkuja. Malttamattoman odotan tilaisuuttaa laskea kiinteäksi treenatut pakarani katukahvilan elämää ja perseitä nähneelle jakkaralle tai auringossa virttyneelle aurinkotuolille. Mieli halajaa ihailla uusia maisemia, aistia uusia tuoksuja ja palata jo johonkin aiemmin koettuun.

Balkan oli vaihtoehto jo ensimmäisellä sooloreissullani 2017, mutta päädyin silloin lännemmäksi. Balkanilla olen käynyt muutamaan otteeseen pikaisesti ja todennut sen vahvuuksiksi kauniin luonnon lisäksi mutkattomat ja ystävälliset ihmiset.  Keväällä uutisoitiin levottomuuksista Kosovossa. Ulkoministeriön matkustustiedote ei ammunnoista varoitellut. Pristina on ollut koko ajan rauhallinen ja hässäkät ovat keskittyneet pohjoisille serbialueille. Norwegianilta löytyi suora lento Pristinaan ja Kosovossa en ole koskaan vieraillut, joten se oli lopulta helppo valinta lähtöpisteeksi.

Lähtö on lauantaina illalla ja kone laskeutuu varhain sunnuntaiyönä (18.8.) Pristinan kentälle. Hotellilta varasin noudon kentältä ja kahdeksi yöksi tyynyn pääni alle. Seuraava lukkoon lyöty aikataulu onkin paluulento Dubrovnikista 11.9. Toki olen luvannut olla jo kuun vaihteessa Dubrovnikin lähistöllä, jolloin loman luokitukseen tehdään pieni tarkistus. Tuolle välille on vain hataria suunnitelmia ja palataan niihin toteumien mukaan. Vieressä näkyvän kartan alueella olisi tarkoitus pysytellä. Sen verran opin edellisestä reissusta, ettei kilometrejä kannata ahnehtia. Se alkaa helposti stressaamaan ja sitä ei kai lomalta olla etsimässä. Luotijunia ei täältä löydy, mutta eiköhän entinen bussilippumyyrä pärjää onnikoilla.

Paikalliset erikoisuudet tulevat olemaan ruokalistalla etusijalla. Tavoitteena on raportoida makuelämyksistä taas omana osionaan. Kasvisravintolavinkkejä ei kannata näistä tarinoista etsiä, niitä on matkablogit pullollaan muutenkin. Ei minulla ole mitään kasvisruokaa vastaan ja saatan hyvinkin sellaisen nauttia, mutta teemana on paremminkin kaikkiruokaisuus.

Edellisellä reissulla varustelu osui kohdilleen ja melkein samalla setillä menen nytkin. Kuulokkeet ja kamera on ladattu täyteen energiaa ja lukulaite pullottaa lukemattomista kirjoista. Surface on varustettu vpn:llä ja muilla tarpeellisilla härpäkkeillä, jotka takaavat yhteydet kuntoon ja alustan vaivattomalle käytölle. Rinkka saattaa vaihtua iippokassiin, joka painaa itsessään huomattavasti vähemmän.

Ihan yksin en tällä kertaa lähde reissuun. Mukaan lähtee myös Aimo, mielikuvitusystäväni. Aiomme Aimon kanssa tarkkailla tapahtumapaikkoja novellikäsikirjoitukseen, jota on tarkoitus matkan aikana naputella tämän blogin lisäksi. Ehkä siitä jotain maistiaisia saattaa näillekin sivuille eksyä. Enkä aio estellä, jos joku näkemäni kuva alkaa väkisin muokkautua runoksi. Kirjoitetaan se talteen ja tipautetaan muistojen raakalautaiseen laariin.

Säätiedotukset lupaavat lämmintä, joten Eccot joutuvat varmaankin lojumaan pimeässä kassin pohjalla, sandaalien nauttiessa kesästä ja auringosta. Alkumatka menee sisämaassa, mutta uskoisin hyvin pian ajautuvani vilvoittavien vetten ääreen. Kaikki alkaa olla pakkaamista vaille valmista. Vain betonisten pakaroiden treenaus jää vaiheeseen.

Uuden reissun kunniaksi kirkastettiin Eetun kanssa sivujen ilmettä. Siirryttiin synkästä terminaalivioletista iloisempiin sävyihin. Toivottavasti miellyttää silmää, jotta jaksatte lueskella ja kommentoida. Edellisellä kerralla piti kommentit sulkea kesken matkan, koska robotit tukkivat ne roskalla. Yritin nyt ehkäistä hyökkäyksiä ja toivotaan, että sana voidaan pitää vapaana koko session ajan . Kommenttejanne on aina mukava lueskella.