Meken megessä

Satama siis löytyi Barista helposti ja laivakin lillui laiturissa jo aamulla rinkkaa säilytykseen viedessäni. Boardingpassien toimittamisessa olikin sitten oltu luovia. Terminaalissa oli laivayhtiön luukku, jossa oli henkilökuntaa paikalla. Maihinnousukortteja ei tästä toimistosta kuitenkaan jaettu. Piti mennä shuttlebussilla noin 5 min matka hakemaan kortteja. Siellä jonotettiin rekkamiehien seassa ja kortit saatiinkin. Siinä meitä muodostui pieni ryhmä solomatkailijoita. Neiti Laboz Kroatista ja herra Gerrard (nimi keksitty) Englannista olivat saman ongelman edessä. Myöhemmin vielä baarissa pidettiin palaveria ja kerrottiin matkoistamme.

Merimatka kesti yli yön ja määräsatamassa oltaisiin aamulla kello kahdeksan. Olinkin varannut itselleni hytin ja ruokailun jo etukäteen. Karaoke mielessäni meinasin jo päivällä alkaa pohjia rakennella. En kuitenkaan kaksista sokkelia saanut aikaiseksi. Oli hiukan erilainen karaoke tämän paatin baarissa. Isohko ryhmä seisoi ringissä keskellä lattiaa ja lauloivat hartaasti kädet kohotettuina. Luulen, että apua siinä etsittiin sieltä ihan ylimmältä hyllyltä tai sitten ihan vaan kiiteltiin saaduista vitsauksista. En näitä oikein pakana ymmärrä. Olin treenannut "Mä haluun viihdyttää" ihan huippuiskuun. Hukkaan meni, hiukan oli eri sävelet tämän laivan karaokessa. Hytti oli ihan perushyvä, mutta ruoka ei ihan yltänyt Itämeren porauslauttojen tasoille.

Suunnittelupalaveri Barin hotellihuoneessa meni normaalin kaavan mukaan. Booking.com auki ja hakuja päälle. Hotellit sortattuna hinnan mukaan ja kipurajan alta valitsemaan. Tällä kertaa päädyin asettumaan hiukan kaupungin ulkopuolelle.

Bussiasema löytyi heti sataman vierestä ja oikea bussikin lähdössä juuri sopivasti. Vajaan puolentunnin kuluttua hyppäsin ulos bussista Mlinin kylässä. Here kävelytti aution mökin pihaan. Siinä ovea nykiessäni ystävällinen koiranulkoiluttaja tarjosi apuaan. Rouva soitteli ystävälleen ja sai selvitettyä minulle uuden suunnan. Hetken vielä harhailtuani saavuin hikisenä majatalooni. Ajattelin vain jättää rinkan säilytykseen ja palata myöhemmin, mutta sainkin huoneen samonlämpimin. Huoneen ovessa luki VIP. Kattohuoneistoni olikin reissun parasta laatua. Keittiöstä löytyi pesukone, joten alan DI aloitti päivän pyöräyttämällä pari koneellista parvekkeelle kuivumaan. Villa Avantgarde, laita nimi mieleen ja numero muistiin, vahva suositus!

Mlini on pieni kylä. Ihan varma näiden kylien rajoista ole, koska näitä on ihan vieri vieressä. Kylältä löytyy ostoshelvetti, jossa on muun muassa henkkamaukka ja iso supermarketti. Pienelle rannalle on noin 5 minuutin kävelymatka ja muutama ruokapaikka löytyy. Rannalla on snägäri, josta saa erittäin hyviä hodareita, hampurilaisia ja  cevapiceja. Otinkin ensimmäisen päivän ja seuraavan aamupäivän rennosti makoilemalla. Ensimmäinen ilta meni  nuorison kanssa jalkapalloa katsomassa paikallisessa baarissa.

Dubrovnik kuului ennalta mielenkiintoisimpiin kohteisiin reitilläni. Täällä olen aina halunnut käydä. Lieneekö matkaväsymys jo hiukan alkanut painaa, koska vierailu kaupungissa jäi melko lyhyeksi. Yhden iltapäivän mittaisen retken tein kaupunkiin. Lähipysäkiltä hyppäsin linja-autoon. Uskomattoman hyvin taipuu paikallisbussi kovasta vauhdista kiperäänkin mutkaan. Hyvä niin, kun toisella puolella on suoraa pudotusta noin 100 metriä. Kuljettaja ystävällisesti kuulutti vanhankaupungin pysäkin, jotta tyhmempikin turisti älyää jäädä kyydistä.

Taas oli rappusia kuljettavana, ensin alas ja sitten piti vielä nousta ylöskin. Vanhaa oli ja ilmeisesti monista hyökkäyksistä on ehjänä selvinnyt tämä muurien suojaama alue. Terassia oli ahdettu ihan joka paikkaan ja pikkuputiikkia. Käsintehtyä koriste-esinettä oli pienissä kaupoissa. Naiset virkkasivat kadunkulmissa ja myivät syntyviä sukkia sekä myssyjä. Rakennukset ovat tosi kauniita ja huokuvat historiaa. Jotenkin vaan on turismin pilaamaa kaikki. Pieni pettymys oli tämä.

Rappuja ylös kavutessani huomasin lippumyymälän, josta kauppasivat kyytejä kondolihissiin. Pienen jonottamisen jälkeen matka korkeuksiin alkoi. Mahtavasti näkyi koko kaupunki perille päästyämme. Totesin nähneeni tarpeeksi Dubrovnikia ja kun bussipysäkki oli sopivasti hissin ala-aseman kohdalla, päätin palata takaisin Mliniin.

Perjantai meni perinteisissä merkeissä. Aamupäivä kului rannalla makoillessa. Ehdin siinä katsella hiukan kiakkookin kotimaasta. Sillä rintamalla näytti kaikki olevan mallillaan. Ajoissa syömään ja nukkumaan oli ajatus. Päädyin taas luottoravintolaani ja jotenkin pippuripihvi tuntui tähän lopuksi oikealta valinnalta. Päälle vielä espresso konjakilla. Kunat kuitenkin pullotti vielä lahkeessa. Niitä piti vielä yömyssyn verran käydä keventämässä.

Kroatia oli juuri niin mukava paikka kuin edellisestä vierailusta muistinkin. Ei tämä nyt ihan mikään Albania ole, mutta ok kuitenkin. Jatkoon!

En tosin ratsaille joutunut,  edes hevoseksi ei päässyt. Niin se kaksiviikkoinen Euroopassa vierähti. Paljon ehdin näkemään ja kokemaan. Kaupunkia ja rantaa oli sopivassa suhteessa. Kivisiä katuja ja kujia kuljettiin kilometreittäin. Rappuja ylös ja alas asteltiin varmaankin tuhansittain. Useammassa meressä pulahdettiin ja monenlaisella kulkupelillä matkaa taitettiin. Lippuja kertyi aika kasa. Osa oli vielä bitteinä luurissa tai Surfacessa. Periaatteena oli, että julkisilla ja jalan mennään. Eikä kasasta yhtään taksikuittia löydykään. Monenlaisia ihmisiä tapasin ja erilaisia makuja maistelin. Matkan tavoitteet täyttyivät siis varsin hyvin.

Ei tämä ihan sellaista ollut kuin kuvittelin. Ei paljon ehtinyt miettimään, mitä loppuelämällään tekisi. Yllättävän paljon meni energiaa ihan arkisten tai tässä tapauksessa kai lomaisten asioiden mietintään. Mihin seuraavaksi ja millä? Kauanko siellä kannattaa viipyä ja mitä nähtävää tai tekemistä löytyy? Siirtymät vievät myös aikaa ja voimia. Siinä on melkein aina päivä taputeltu, vaikka itse matka ei montaa tuntia kestäisikään. Hauskaa kuitenkin oli ja kannatti lähteä. Yksin kulkeminen ei haitannut. Ainoastaan illallisilla olisi seuralainen ollut kiva. Siellä on paha kenenkään juttusille heittäytyä. Muuten juttuseuraa kyllä löytyi.

Ihan heti en uudestaan ole vastaavalla matkalle lähdössä, mutta kenties joskus...

Adam ei siis rintamalle joutunut. Oli tippunut varastolla hyllyn ja seinän väliin, kun tohinalla varusteita jaettiin. Jäänyt sinne puristuksiin unohdettuna. Härnyyksi kai laukkuja jakoivat, ei niihin leipää ollut antaa. Kohtalosta oli kehkeytynyt ahtaanpaikankammo, joka vainoaa edelleen.

Adamin lukitusmekanismi on moniselkoinen ja hankala avata. Ei avaa sisintään vetoketjua vetämällä tai nepparia napsauttamalla. Kun näkee vaivaa avaamiseen, niin sitten onkin avoin jokaista sopukkaa myöden.

Kovin ollaan matkakaverin kanssa samanmoisia.

Tämä on blogin viimeinen kirjoitus. Saagasta tuli aikalailla tekijänsä näköinen. Tänne tuli valutettua arkisia sattumuksia ja tuntoja. Tarkoituksella jätin faktat kaupungeista vähemmälle. Napsu, Rantapallo ja Wikipedia hoitakoon sen puolen. Muutamia hintoja ja hiukan tuotesijoittelua livahti mukaan. Ne oli lähinnä vinkiksi, josko joku on samoille paikoille menossa.

Alussa maalailin, että naputtelen näitä kahviloissa ja junissa. Osin kyllä kirjoittelinkin. Pääosin nämä on kuitenkin tuotettu pienen ja pelkistetyn hotellihuoneen sängyllä, munasillaan. Nyt joltain tuli öksy, "sori siitä" Alexander Stubbia lainaten".

Kiitos kaikille, jotka näitä on jaksanut lukea ja erityiskiitos kommentoijille täällä ja Facebookissa!

Aamuksi on Über tilattu. Laitetaan helposti toistasataa kiloa werther's originalsin väristä mieskarkkia koneeseen ja raijataan kasa Rodokselle altaan reunusta somistamaan.

Tulevasta viikosta tulee varmasti henkisesti helpompi, mutta ehdottomasti fyysisesti rankempi.

Ilpo: Jos olet kuulolla, laita kiuas päälle lauantaiehtoona hiukan ennen kuutta. Jos ei ole saunaa, suihkutellaan!