Meken megessä

Meno Toijalaan, jos persaus kestää. Näin totesi Hugo-peikko aikoinaan televisiossa, Taru Valkeapään hymyillessä nätisti rinnalla. Kyllä oli persaukset kovilla kuin katolilaisella kuoripojalla, kun köröteltiin Madridista Lissaboniin. Kukin nukkui mitä nukkui, joku ei ollenkaan. Melko väsynyt seurue oli aamusella Lissabonin rautatieasemalla. Siitä vielä siirtymä parin metron ja paikallisjunan tuomana kohteeseen. Muutama päivä majaillaan Cascaiss nimisessä pienessä turistikylässä, lähes Euroopan mannerosan läntisimmässä kolkassa. Täällä kannattaa olla itään päin kallellaan, kuten Suomessakin moni ajatteli vielä pitkään sotien jälkeen. Jos horjahdat lähteen, molskahdat Atlantiin. 

Taloa saatiin kotvan odotella, mutta onneksi pääsimme majoittumaan jo noin klo 11, virallisen lupauksen klo 15 sijaan. Talo olikin parempi kuin osattiin kuvitella. Rauhallisella paikalla, mutta kuitenkin ihan lähellä keskustan patoja ja hanoja. Ikkunan alla kuvattiin koko ajan elokuvaa tai TV-sarjaa. Siinäkin riitti ihmettelemistä.

Ei niitä synttäreitä kokonaan karkuun päässyt. Mukava on kuitenkin pienellä porukalla läheisten kanssa juhlistaa. Hiukan parempaa ruokaa, mukavaa yhdessäoloa ja muisteloita. Satuttiinkin oikein mukavaan ravintolaan (Luzmar), jossa ruoka oli maistuvaa. Kalaruoat näyttivät makoisilta, mutta olin syntymäpäiväannokseni jo etukäteen valinnut. Pippuripihvi on kuulunut niin usein elämäni juhlatilaisuuksiin, joten sillä mentiin. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa ja hyvältä maistui edelleen. Lahjuksetkin oli ajateltu hienosti loppumatkan tarpeisiin. Enemmän on käyttöä reisussa kuulokkeille ja kirjojen lukulaitteelle kuin viireille. Lisäksi sain uuden matkakaverin, josta enemmän tuonnempana. 

Ihan nätti pieni kylänen on tämä Cascaiss. Junamatka Lissabonista kestää noin 40 min ja junia kulkee päiväsaikaan useampi tunnissa. Rauhallinen ja turvallinenkin on, sillä melkein jokaiselle asukkaalle ja vieraalle näyttäisi olevan oma poliisi. Rannikolla on useampi pieni hiekkarantainen poukama. Vesi tosin tuntui melko kylmältä, ainakin ihan ensimmäisenä päivänä.

Kylän keskusaukion terasseilla istuessasi, et kyllä tiedä missä kohteessa olet. Yhtä hyvin voisit olla Kanarialla tai Kyproksella. Pizzeriaa, kahvilaa ja "irkkupubia" on täälläkin kylki kyljessä. Meren herkkuja on tarjolla joka paikassa ja ovatkin tosi maukkaita. Pilven pilveä ei näkynyt koko aikana, joten sikäli hyvän rantalomakohteen merkit täyttyvät

Viimeisenä päivänäni Cascaissa patikoimme puolijoukkueen voimin Boca do Infernolle. Porukan ainoa upseeri jäi kenttäsairaalaan hoitamaan lääkintäupseerin tehtäviä. Inferno on rantakallioon syntynyt luolamuodostelma, johon aallot hakkasivat mahtavasti. Ei se varmaan ihan näkemättä jäänyttä Sintraa korvannut, mutta mukava lenkki kuitenkin.

Jotenkin tuntuu ettei ollut huono valinta, mutta ehkä tämä Cascaiss on nyt kerralla nähty.

Ajatus oli tutustua Lissaboniin paremminkin, mutta ajatukseksi jäi. Keskiviikkona vietimme kuitenkin Roopen kanssa kaupunki-illan. Muutama tunti kierreltiin Rossion aukion ympäristössä. Etukäteen tutkiessani, en löytänyt mitään Colosseum-luokan nähtävyyttä, joka olisi pakko nähdä. Joten päädyttiin vain haahuilemaan kaupungille.

Ei ole Madridin mäet mitään verrattuna Lissabonin korkeuseroihin. Portaat ja mäet on todella jyrkkiä ja niiden kapuanimen käy oivasta pohjetreenistä. Eräällä sivukadulla oli ihmisten valokuvia kehystettynä seinillä. Ilmeisesti alueen entisistä tai nykyisistä asukkaista. Hauska yksityiskohta, joka mieleen. Saattaahan näitä olla muuallakin, mutta en ole ennen törmännyt.

Tänne varmasti palaan, joskus ajan kanssa. Silloin samalla reissulla voisi käydä siellä Sintrassakin.

Haikeissa tunnelmissa läksin Roopen saattamana asemalle. Muut jäivät vielä päiväksi nauttimaan Cascaissin rauhasta ja auringosta. Itse suuntasin kohti lentokenttää, josta matka jatkuu kohti Barcelonaa. Lissabonin kenttä on yksi mukavimmista, missä olen käynyt. Ruokatarjonta on monipuolista ja hinnat kohtuullisia.