Meken megessä

Firenzen rautatieasemalla on menossa remonttia. Ulospääsy oli monen mutkan takana. Boutique-hotellini Cellai löytyi kuitenkin melko helposti. Pikainen majoittuminen ja nälkä ajoi kaupungille evästä etsimään. Ravintolaksi valikoitui I Matti, koska nimi oli hauska ja perustamisvuosi 1967. Paikka oli peri-italialainen ja pizza oikein maittava. Sopeutusohjelma jatkui siis hyvissä merkeissä. 

Vaihdoin hotellia yhden yön jälkeen. Ei Cellaissa sellai mitää vikaan ollut. Vaihto tehtiin budjetillisilla ja logistisilla perusteilla. Toinen hotelli, Mario's hotelli oli hintalaatusuhteeltaan erittäin hyvä. Mulla on oma kylpyhuone, joka tosin on käytävän päässä. Mutta se on vain mun ja vain mulla on siihen avain. Tämä hotelli olisi ollut oivallinen paikka enstiselle likallekin, sille joka ei nähnyt etelänreissullaan kuin hotellin katon. Tässä huoneessa riittää parrua ihasteltavaksi katossakin. Aamupalalla oli tarjolla laajasti herkullisia itsetehtyjä piiraita, sekä suolaisia että makeita. 

Onneksi päätin hetkeksi rauhoittua ja jäädä Firenzeen kolmeksi yöksi. Täällä riitti nähtävää ja koettavaa koko ajaksi. Jo ensimmäisenä iltana tein tunnusteluja lähimaastoon ja vaikutti lupaavalta. Aamulla taas kamera Adamin ahteriin ja kiertelemään. Piazzoilla soi musiikki. Yhdellä soitti noin kymmenen hengen puhallinbändi. Ei ehtinyt kunnolla pasuunan ääni häipyä, kun korviin kantautui jousien haikea vaikerrus. Kitaralla vahvistettu jousitrio siellä viihdytti kulkijaa. On heillä täällä turistia kuulijoinaan ihan riittämiin.

Kaupunki on sokkeloinen ja suuntavaiston kanssa oli taas tekemistä. Kaikki on kuitenkin pienellä alueella ja kävellen pärjää hyvin. Annoin Herelle vapaapäivän ja sinkoilin ihan perinteisesti paperikartan kanssa, ihan vain fiilistelläkseni. Historiaa ja kauniita rakennuksia on joka puolella. Jos ei ole niitä, on trattoria, viinibaari tai hotelli. Ei pääse nälkään eikä janoon kuolemaan. 

Duomo, David ja Ponte Vecchio

Nyt sai sanonta "mennään isolle kirkolle" ihan uutta mittasuhdetta. Santa Maria del Fiore on yksi maailman suurimmista kirkoista. Kyllä oli vaikuttava näky.  Sisälle oli mahdoton jono, mutta ulkoakin ihastelu oli mieleenpainuva kokemus.

Toinen pakollinen kohde on Ponte Vecchio. Kuuluisa silta, jonka päälle on rakennettu taloja. Korukauppiaat ovat valloittaneet sillan reunukset. Maisemat sillalta on kauniit. Sattui koko matkan ensimmäinen pilvinen päivä. Jotenkin mystisen utuinen tunnelma oli tuolla joella.

Kotopuolessa oltiin kiinnostuneita Davidin varustuksesta. Että millaisilla vehkeillä Goljattia lähdettiin kaatamaan. Näin vain halvan kopion aukiolla (alkuperäinen on museossa, johon arvatenkin armoton jono). Ei tällä kopsulla ainakaan kummoinen katka ollut.

Lauantaina oli siis Liverpool - Manchester United. Se on klassikko, jota ei oikein voi jättää väliin. Dublin Pub oli tiedustelu hyvissä ajoin perjantai-iltana ja menin hyvissä ajoin saadakseni hyvän näkyvyyden telkkariin. Ei olisi tarvinnut hötkyillä. Paikalle ilmaantui vain yksi asiakas lisäkseni. Ukko olikin ihan kunnon fani. Oli lomalla Australiasta. Syntyjään Englannista ja ollut lapsena Chelsean kannattaja. Sittemmin oli tullut järkeä päähän ja suosikki vaihtunut Liverpooliin. Pelin tuoksinassa oltiin huolissaan puolustuksesta ja maalintekijän puutteesta. Peli oli aika heikkoa ja pettyneitä olimme tasapeliin. Kaverilla olisi ollut tähän samaiseen liput Anfieldille. Tyttöystävä halusi kuitenkin viettää lomasta kaksi viikkoa Italiassa, joten herra päätyi katsomaan peliä huonossa seurassa firenzeläiseen pubiin.

Ennen matkaa tutkin mahdollisuutta nähdä joku peli paikanpäällä. En löytänyt sopivaa. Suunnitelmien muuttuessa, äkkäsin pubissa peliä katsoessani tarkistaa olisiko Fiorentinalla kotipeliä. Ja olihan sillä! Vielä sunnuntaina päivällä klo 12:30, joka sopi suunnitelmiini mitä parhaiten. 

En löytänyt seuran sivuilta mahdollisuutta ostaa lippua, joten respasta kysymään neuvoa. Lippuja kuulemma varmasti saa, koska alkukausi ei joukkueella ole mitään riemukulkua ollut. Helpoin tapa olisi mennä ajoissa stadionille junalla ja hankkia lippu sieltä.

Pientä säätöä oli ennen junaan nousua. Junalippu ostetaan tupakkikaupasta (tietenkin) asemalta. Myyjä ei tiennyt junista muuta, hän vain myi lippuja. Yhden raiteen infopisteeseen näyttämään lippuja ja kyselemään, että mistähän lähtisi. Raiteelta 13 varmaan tai eikun joo kyllä lähtee, kuului ohje. Minä sitten käsketylle laiturille ja leimaamaan lippua. Tässä infossa ensin sanottiin, jotta tuohon junaan vaan, mutta hetikohta ettei sitenkään. Kehotettiin tarkkailemaan, koska Borgon junalle ilmaantuu infotauluun laituri ja siihen sitten. Ilmaantuikin infoon sittemmin PE ja kaikki laiturit oli merkitty numeroin. Taas kysymään, että mitähän mahtaa tarkoittaa. Aikansa ihmeteltyään kertoivat sen tarkoittavan bussia ja perään tuli epämääräinen ohjeistus bussin lähtöpaikasta. Eipä löytynyt bussia määräajassa. Takaisin asemalle ja nyt älysin määräasemani lyhenteen. Jo löytyi oikea raide ihan omin neuvoin ja kaikki hyvin. Millainenhan se vaikeampi tapa olisi ollut. Matka stadionille kesti vain noin 10 minuuttia ja ajoissa ehdin perille. 

Lipun peliin saikin näppärästi stadionin lippupisteestä. 25€ maksoi ihan hyvälle paikalle. Aurinko paistoi, pelissä riitti tilanteita ja tunnelma katsomossa oli hyvä. Grilli- tai höyrymakkaraa ei valitettavasti ollut myynnissä. Piti tyytyä hodariin. Oluen sai onneksi nauttia katsomon puolella. Kotijoukkue otti voiton ja kyllä huomasi, ettei se ihan jokaviikkoista herkkua ollut. Junassa oli paluumatkalla riehakas tunnelma. Olisi sen junalipun mennessäkin saanut automaatista, jos vain olisi osannut hakea oikealla nimellä asemaa. Eli omaa tyhmyyttä koko edellä kuvattu hässäkkä. Turha valittaa.

Tuttua, turvallista ja ripaus eksotiikkaa.

Italialainen keittiö kuuluu myöskin suosikkeihini. On varmaan monen muunkin makuun? Pitihän siitä nauttia, kun pääsi tänne ihan lähteille. Raviolia, pizzaa ja paninia olen maistellut erilaisina versioina. Taso on vaihdellut hyvinkin suuresti. Aina olen pyrkinyt etsimään ravintolan hiukan syrjemmästä ja tarpeeksi kaukaa kaupunkien suurimmista veronauloista. Silti välillä on törmännyt hyvinkin keskinkertaisiin virityksiin. Tosin on joukkoon mahtunut erittäin hyviäkin italialaisia aterioita. 

Sitten siihen eksoottisempaan puoleen. Aivan hotellini (tämän jälkimmäisen) vieressä on ravintola, joka tuo makunsa Etiopiasta ja Eritreasta. Kovin hiljaiselta on vaikuttanut aina ohi kulkiessa. Tyhjä sali oli silloinkin, kun menin testaamaan. Ruokailuni aika tosin tuli muitakin asiakkaita. Tilasin pieniä lihanpalasia ja oheen vihannessekoituksen kastikkeessa. En tunnistanut kaikkia vihanneksia listaa lukiessa, mutta kyllä lautaseltakaan. Lisänä oli vielä jotain muhennosta, jonka raaka-aineista osaan arvata vielä vähemmän. Annos oli aseteltu kauniisti pannukakkumaisen lätyn päälle. Tätä samaa lättyä tarjoiltiin vielä rullina lisää. Oli kyllä tosi hyvää. Mukavasti jäi tulisuutta huulille, mutta ei yhtään liikaa. Täydet pisteen heille.

Tähän asti on matkattu määrätietoisesti kohti itää. Nyt muutetaan kurssia ja maanantaina aamulla lähdetään kohti etelää. Ukko ja elektroniset härpäkkeet on ladattu täyteen virtaa. Päivän jaksaa istua junassa ja tutkia vaikka itseensä. Lähinnä henkisesti ajattelin. Illalla on toisenlaiset maisemat ja uudet mahdollisuudet odottavat.