Meken megessä

Kaksi vuotta sitten kävin Durresissa reipashenkisen trion kanssa. Mitään ei soitettu, mutta soppaa meni kyllä. Jotenkin silloin jäi tunne, että tänne on pakko palata. Ei tämä ole ainoa kilometrien mittainen hiekkaranta maailmassa tai edes Euroopassa. Täällä ei ole mitään ainutlaatuista nähtävää, jota et voisi kohdata muualla. Joku tässä aitoudessa ja tavallisuudessa vain vetosi silloin. Rantatuoleille ei ole merkitty hintaa tauluihin. Tänään se on 300 lekiä, huomenna ehkä 400. On täällä oikein hienojakin hotelleja ja niiden omat rannat ovatkin täysin erinäköisiä kuin ne joissa itse makoilin ja polskin.

Jos Pogdarecin bussiasemalle oli markkinat, niin Tiranan torilla oli ne johan nyt on markkinat. Heti aamusta väkeä ja busseja oli pakkautunut aukion täydeltä. Tästä tungoksesta pitäisi yhyttää Ergisin äiti, jonka kuvan  olin nähnyt kerran puhelimen näytöltä. Ihan heti ei lady tarttunut tutkaan siinä hässäkässä. Äidin kanssa pitäisi päästä samaan bussiin, koska poistumispysäkistä ei ollut hajuakaan ja avaimet kämppään olisi mamalla. Soittelin päivän vaatetukseni Ergisille tuntomerkeiksi ja jo kohta tutunnäköinen hahmo näkyikin.

Puolentunnin matkaamisen jälkeen maisemat alkoivat näyttää tutuilta. Bensa-asemalla bussi löi jarrut pohjaan ja kun matkakumppanini nousi penkistään, seurasin esimerkkiä. Hetken käveltyämme maisemat muuttuivat entistä tutuimmiksi. Hissillä kahdeksanteen kerrokseen ja majoituimme vierekkäisiin huoneisiin. Kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö ruokailutiloineen ja parveke merinäköalalla on hiukan enemmän kuin yksinäinen reppureissaaja tarvitsee. Tyytyväisenä lähdettiin Adamin kanssa rannalle lekottelemaan. Jotain Adrianmeren aallot kuiskivat routivasta porsaasta tai porsivasta roudasta, mutta pian jo kaappasivat tuhlaajapojan lämpimään syleilyynsä. Ikävä oli selvästi ollut molemminpuolista.

Useiden kokeiluiden kautta löytyi toimiva aamiainen. Sadan metrin päässä asunnolta on pieni leipomo, joka myy tuotteitaan vaatimattomalta tiskiltä. Uunin kehdostaan luovuttama vastasyntynyt juustopiirakka tai tonnikalaleipänen ovat mitä parhaimpia tapoja aloittaa päivä. Kaupasta kylkeen purkki raikasta omenamehua ja paketti on kasassa. Kiviaidalle puun varjoon nautiskelemaan ja seurailemaan rannalle valuvaa liikennettä. Päälle voi vielä istahtaa rantakahvilaan lueskelemaan ja juomaan kupponen cappuccinoa.

Asunnon vieressä sijaitseva Whispers ravintola on juuri niin hyvä kuin muistinkin. Yleensä kiertelen ja kokeilen eri ravintoloita. Tällä kertaa kokeilut jäivät parin kertaan. Lounas ja illallinen tuli nautittua lähikuppilassa. Lounaalla voi ottaa vähän kevyemmin keittoa tai pastaa. Illalla sitten kalaa tai lihaa grillistä. Myös ohutpohjaiset pizzat ovat herkullisia.

Kokit ovat varmaankin veljeksiä, kovasti ainakin samannäköisiä. Ensimmäisenä päivänä kävin kyselemään toiselta kauanko hän on ollut tässä ravintolassa töissä. Toinen huuteli takaa heti, että se olin minä. Muisteltiin tovi parin vuoden takaisia juttuja ja naurettiin. Kun tilauksen tekee suoraan kokille, saa ”bigboy” aina vähän reilumman annoksen.

Maanantaina illallista tahditti livemusa. Koskettimilta näppäiltiin taustoja, jota viulu maustoi täyteläisemmäksi. Solisti oli parikymppisen Meiju Suvaksen näköinen tyttö, jolla on Pariisin varpusen ääni. Täydellinen pakettihan siitä syntyy.

Häveliäisyyttäni en kehdannut pesettää pyykkejäni  naapurin rouvalla. Siispä ensiapuna hiukan lavuaarissa pesasin tärkeimpiä. Muistelisin viimeissä kohteessa ostarilla olevan pesula ja siellä on aikaa tehdään perusteellisempi pyykkäys. Näillä selviää hyvinkin sinne asti.

Huomiselle torstaille on bussilippu ostettu ja matka jatkuu kello 11. Maa vaihtuu taas ja edessä on pikainen tutustuminen itselle ihan uuteen kaupunkiin. Vain yhdeksi yöksi ehtii jäämään paikalleen, mutta onhan tässä juuri kerätty voimia. Bussilipun ostossa tuli useita kehotuksia, että lippu on tulostettava. Vinkkinä sain mennä kylän parhaimpiin kuuluvan  hotellin respaan apua anelemaan. Näin toimin ja pikisilmäinen tyttö printtasi kiltisti liput, kun odotellessa nautin kahvit baarissa. Nätin hymynkin sain vielä kaupanpäälle vaikka ei toimituskuluja ollutkaan. Isäntä lupasi aamulla kyytiä bussiasemalle.

Durres kehittyy ja on mennyt parissa vuodessa eteenpäin. Hintataso on hiukan noussut, mutta on vieläkin hyvin maltillinen. Ongelmana tänne tulossa ovat lennot. Suoria lentoja ei ole, joten aikaa menee siirtymiin. Ei tarvitse tämän reissaajan tavoin viikkoa matkustaa, mutta kerran pitää ainakin vaihtaa konetta. Yksi vaihtoehto on lentää Korfulle ja sieltä lautalla Sarandaan. Sarandasta on tosin vielä siirryttävä bussilla Durresin, jos ei eteläisen lomakohteen rannat kelpaa.

Loppuun vielä mainos. Jos tulette isommalla porukalla kannatta katsoa Booking.comista onko Ergisillä asuntoja vapaana. Loistavalla sijainnilla olevia siistejä asuntoja voin vilpittömästi suositella. Ja isäntä on mitä avulian, jos jotain kysyttävää tai ongelmaa ilmaantuu matkan aikana. Tässä vielä linkki Adriatic Apartments Albania.