Meken megessä

Sattui viikonlopulle tämä reissun ensimmäinen kaupunki Madrid. Jostain olin lukenut, että Madrid on kaupunki, joka ei nuku koskaan. Ei ainakaan viikonloppuna nukkunut. Iloinen elämänmeno jatkui äänistä päätellen liki aamun asti, jopa hiukan syrjäisimmissä kortteleissa, joissa asuntomme  sijaitsi. Kovin paljoa odotuksia ei tätä Espanjan pääkaupunkia kohtaan ollut ladattuna. Mitään pakollista nähtävyyttä ei tarvinnut vasiten lähteä katsomaan. Ehkä juuri siksi viikonloppu olikin rentoa ja aikataulutonta hengailua.

Saavuimme perjantaina illalla asunnollemme. Kämppä oli siisti, mutta olivat katsoneet aiheelliseksi pitää lämpöpattereita päällä, vaikka ulkona oli öiseen aikaankin lämmintä noin 20 astetta. Jotain pientä tyynyliinojen puutetta ja pesukoneeseen jääneiden pyykkien muodossa oli, mutta näiden kanssa pystyi elämään. Casino de la Reina City Center (BeMate) saa ihan puhtaat paperit. Meidät vastaanottanut nuori mies kertoi myöhäisen uloskirjautumisen olevan mahdollista lisämaksua vastaan. Lähtöpäivänä se ei enää onnistunutkaan, mutta onneksi tavarat sai jättää päiväksi noin kilometrin päässä olevaan hotelliin säilytykseen.

Ensimmäinen ilta meni lähitienooseen tutustuessa ja ruokapaikkaa valitessa. Tulihan siinä sandaaleille jo ihan kivasti kilometrejä. Kaupungin syke sai seurueen hyvälle tuulelle ja vatsatkin lopulta täytettä pannupizzoista.

Lauantai oli varattu kaupungin tarkempaan läpikäyntiin. Paljon oli nähtävää pienellä alueella ja suoritimmekin partioinnin kokonaan jalkaisin. Major Plaza, kuninkaan palatsi ja muita merkkirakennuksia kiertäessä kului hyvinkin aamupäivä. Nälkä, tuo mainio tekosyy, ajoi retkueemme etukäteen paljon ylistystä saaneeseen kauppahalliin. Pelkäsin jopa ylihypetystä. Pelko osoittautui turhaksi, sillä paikka oli mitä mainion. Ihmisiä aivan tungokseen asti, mutta jonottaa ei juuri tarvinnut. Herkkuja olikin sitten joka lähtöön. Itse otin alkuun ravuista ja jostain vihreästä kootun kakkusen. Väliin toisesta kojusta paellaa ja päätin lounaan oliiveihin, joita oli yhdistelty tapaksiksi kalan, simpukoiden, kinkun, juuston ja makkaroiden kanssa. Tätä ei kannata Madridin vierailullaan missata. Illalla kaupunkikierros jatkui. Mukavana yllätyksenä tuli vielä oluen kylkeen tavallisten sipsien tai oliivien sijaan tuodut simpukat.

Sunnuntai ja viimeinen Madrid-päivä alkoi oikeastaan kello 11 majapaikan luovutuksella ja tavaroiden siirtämisellä säilytykseen. Osa seurueesta jatkoi shoppailemaan ja oma puolikkaani ryhmästä Retino-puistoon viettämään kesäistä päivää. Puisto on todella iso ja paljon nähtävää riitti. Myöhäisen lounaan jälkeen irkkupubiin katsomaan Liverpool Newcastle peliä. Se iänikuinen tasurihan siitä tuli. Onneksi vieressä oli poolfani, joka haukkui antaumuksella ja äänekkäästi omat, vieraat ja tuomarit. Sai jakaa omaa tuskaansa keskustelemalla hengenheimolaisensa kanssa.

Pelin jälkeen kimpsujen nouto ja asemaa kohti. Sol-aukio, josta laskeuduimme metroon oli täynnä mielenosoittajia ja mellakkapoliiseja. Katalonian itsenäisyydestä siellä oli kova kuhina. Ei selvinnyt olivatko puolesta, vastaan vai sekä ja että, mutta tosissaan olivat. Joku meidän porukasta ehdotti jo aseman vaihtoa. Hyvin kuitenkin sekaan sovittiin ja metroon päästiin. Tätä naputtelen nyt yöjunassa Lissaboniin. Lähdettiin liikkeelle hiukan ennen kymmentä ja heti aamulla 7:20 pitäisi olla perillä. Voi tulla pitkä yö istumapaikoilla.

Eipä löytynyt Serranon veljesten tavernaa. Harmi, sillä olisin kovin halunnut kuulla livenä Santin kertovan Fausto-sian tarinan. Ei sitä koko Santa Justan kaupunginosaakaan näkynyt, joku on varmaan keksinyt koko tarinan. Tosin samanlaisia tavernoita oli kylläkin jokaisessa kadunkulmassa ja niiden välissä. En onneksi törmännyt Ronaldoonkaan. Mutta churroja löytyi tottakai!